JET-ohjaajana toimimisesta

Syksyllä 2014 minulle tarjoutui mahdollisuus toimia JET-ohjaajana kaupungissa siinä vaiheessa puoli vuotta työskennelleelle, sinällään jo varsin kokeneelle esimiehelle. Ajatuksissani tämä näyttäytyi erinomaisena mahdollisuutena jakaa oivalluksia omalta JET-polultani. Toisaalta koin, että koska esimiestyö oli tuttua itselleni siinä vaiheessa reilun viiden vuoden ajalta, voisin pystyä toimimaan peilinä JET-opiskelijan omassa esimiestyössä. Tässä toteutui ns. liikkuvaan junaan hyppääminen, koska minua pyydettiin ohjaajaksi JET:in jo alettua.


Ensimmäisessä tapaamisessa loppusyksystä 2014 oli kyseessä ensimmäisen syksyn osalta arviointisessio. Mukana olivat oppilaitoksen edustajan, siihen asti toimineen ohjaaja (siirtyi työnantaja-arvioijaksi), JET-opiskelija ja minä uutena ohjaajana. Alkusessio antoi jo selkeät odotusarvot itselleni; opiskelija tietää perustehtävän esimiehenä erinomaisesti. Minun roolinani tulisi olemaan toisaalta eri haasteiden kohdissa reflektiopeilinä toimiminen ja JET-suoritusten osalta ajatusten keskittäminen tosiasialliseen työskentelyyn ja johtajana toimimiseen. Tällöin olennaista olisi välttää JET-byrokratian kokeminen minään muuna kuin työkaluna dokumentointiin. JET:iä varten ei tehtäisi mitään - kaikki työskentely liittyy johtajana toimimiseen ja JET:iin vain dokumentoidaan tehty työ.


Reilun vuoden matka JET-ohjaajana oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa itselleni. Näkökulmani laajeni, sillä työn perussubstanssi on eri ja esimerkiksi työyhteisö oli eri profiilinen kuin omat johtamani työyhteisöt. Opiskelijan ote työhön oli äärettömän ratkaisukeskeinen, asioita peilaava ja energinen. Tapasimme tänä aikana vajaa kymmenen kertaa, jolloin tarkasteltiin kahtena kertana dokumentointia tarkemmin. Muina kertoina pääasioina olivat johtamistyön ajankohtaisten haasteiden reflektointi ja pohdinta sekä eri ratkaisutapojen peilaus, JET-suoritusdokumentoinnin toteutustavat ja yllä mainitun periaatteen uusintaminen aika ajoin - JET:iä varten ei tehdä mitään erikseen, dokumentoidaan vain tehtyä työtä. Dokumentoinnin toteuttamisen kunnianhimoa pyrittiin tapaamisissa myös vähentämään, sillä viime kädessä saman asian pystyy ilmaisemaan tiiviisti kahdessa sivussa ja laajasti kahdeksassa. Tavoitteemme tapaamisissa oli pyrkiä dokumentoinnissa kohti kahta sivua per teema.


Viimeinen tapaaminen oli joulukuun alussa. Eri haasteen kohdat, mitä johtamistyöhön JET-ohjauksen aikana vastaan opiskelijalle tuli, oli tullut pohdittua yhdessä läpi opiskelijan tarpeen mukaan. JET-arviointi oppilaitoksen edustajan, työntekijä- ja työnantaja-arvioijien kanssa oli kuulemma mennyt kerrassaan erinomaisesti. En ole aiemmin kuullut anekdoottia "tässä on hänen työuransa paras dokumentaatio", minkä opiskelijani sai dokumentaatiostaan. Tässä ei ole tarkoitusta millään muotoa ottaa kunniasta ripaustakaan itselleni, vaan enemmänkin todistaa opiskelijan erittäin hyvin organisoitunutta ja pedanttia johtamistyötä. Tästä (ja monesta muustakin) hän oli saanut kiittävää palautetta arvioinnissa, sekä jo aiemmin työntekijöiltään. Hienoa!


Nyt muutama viikko viimeisen JET-ohjauksen summanneen tapaamisen jälkeen tuntuu siltä, että sain ehdottomasti hyvin paljon enemmän JET-ohjaajana toimimisesta kuin mitä se "otti". Luulen, että hyödyin varsin paljon aiemmasta JET-opiskelijan polustani, koska tunnistin JET-byrokratian lainalaisuudet ja potentiaalisen työllistävyyden. Sekä kannustin keskittymään olennaisuuteen, itse työhön! Kannustan erityisesti kaikkia JET:in käyneitä heittäytymään ohjaajan ja kanssareflektoijan rooliin.


Terveisin Saku Tihveräinen

PS. Jos sinua kiinnostaa kuulla edesottamuksistani, kurkkaa http://recruitmentphd.blogspot.fi/

JET-taipaleen lopetuksesta JET-ohjaamisen aloitukseen

Oma JET-taipaleeni päättyi viime toukokuussa vastaanottaessani kolmenlaisia eri todistuksia JET:in suorittamisesta (koulutuspäiviin osallistumisesta, hyväksytyn JET:in suorittamisesta, johtamisarviointi).

Otin osaa viime maaliskuussa käytyyn tutkinnonsuoritusten läpikäymiseen työnantaja-, työntekijä- ja oppilaitosarvioijien kanssa. Tämä vaihe edelsi varsinaista virallista arviointia, johon liittyi tutkintosuoritusteni toimittaminen eteenpäin lopulliseen arviointiin tutkintotoimikuntaan. Tähän tutkintosuoritusten läpikäyntiin liittyi hieman ylimääräistä kiirettä ja säätämistä, koska esimieheni oli toiminut ohjaajajani eikä voinutkaan toimia työnantaja-arvioijana - tuolloin onneksi sain sovittua, että yksi asiakkuusjohtajista kaupungissa osallistuu arviontiin. Palvelupäällikkökollega toimi työntekijäarvioijana. Myös oppilaitoksen arvioija vaihtui äkillisesti. Loppukuukauteen saatiin siis ahdettua enemmän draamaa kuin mitä aiempiin puoleentoista vuoteen mahtui.

Järjestin etukäteen työntekijä- ja työnantaja-arvioijien kanssa keskustelusessiot, jolloin kävimme läpi tutkintosuoritukseni suusanallisesti. Aikaa molempiin meni puolisentoista tuntia. Tavoitteena oli ensinnä, että saan esitettyä tärkeimmät ajatukseni dokumenteista ja tutkintosuorituspapereista, sekä pohdittua mahdollisia puutteita, joita ehtisin korjata ennen yhteistä tapaamista. Tämä toteutuikin. Toisena tavoitteena oli, että arvioijat ehtisivät avata omaa näkökulmaansa ja arviointiaan tuossa tapaamisessa. Tiukkaa teki, mutta ehdimme myös arviointipuolta käymään läpi, minkä jälkeen sovimme, että he toimittavat varsinaiset kirjalliset versiot arvioinnistaan minulle, jotta liitän ne tutkintosuorituksiini. Hieman viime hetken pohdintaa ja aprikointia sain kuitenkin mahdutettua vielä mukaan noihin viikkoihin, jos ei muuten, niin ihan silkkaa hermostuneisuuttani dokumentointi kattavuudesta. Läpikäyntitapaamisessa ei kuitenkaan ollut tästä huolta.

Varsinainen tapaamiseen varasimme aikaa kaksi tuntia. Emme totisesti alkaneet käymään läpi kaikkea tekemääni, vaan oppilaitosarvioija kysyi villakoiran ytimestä kysymyksiä, kävimme keskustelua ja miltä oma työntekoni ja johtamiseni oli työnantaja- ja työntekijäarvoijien näkökulmasta vaikuttaneet, minkä jälkeen totesi selkeästi että työtehtäväni kattavat kaiken mistä JET:issä on kyse, työnantaja- ja työntekijäarvioijat vahvistavat sen ja nyt on kyse lähinnä dokumentoinnista ja sen kattavuudesta. Mielenkiintoista olikin, että minulle jäi jälkikäteen täydennettäväksi tutkintosuorituksen suunnitelmaosion ns. palauttamisesta suunnitteluvaiheeseen - olin nimittäin päätynyt viilaamaan sitä loputtomiin ollessani pitkään epävarma sen toteutustavasta. Tätä taustaa vasten kuulostanee loogiselta, että uuden oppilaitosarvioijan selkeä lausahdus "suunnitelma on puutteellinen ja siis suunnitelma, miten ajattelit JET:in suorittaa, toteutuksen dokumentointi on sitten toteutuneen dokumentointia" oli helpottava ja jäsensi dokumenttien perusongelmaa selvästi.

Työstin tutkinnonsuoritusdokumentit mainitulla tavalla ja lähetin ne kuittauksilla eteenpäin oppilaitokseen ja sieltä edelleen tutkintotoimikuntaan. Todistukset vastaanotin huhti-toukokuussa. Asia oli selkeä, olin suorittanut JET:in. Osin helpottava, osin palkitseva tunne liittyi tuohon ajankohtaan.

Kesän ja syksyn aikana en miettinyt JET:iä suuremmin, päinvastoin aloitin pohdinnan "mitä seuraavaksi?" Laadin työhöni rekrytointien parissa liittyvän tutkimussuunnitelman ja hain Helsingin yliopistolle, minne tulin joulukuussa hyväksytyksi. Työstän väitöstä työni ohella ja aikaa tämä tulee viemään. Aiheeseen liittyvästä pohdinnasta tullen avaamaan uuden blogisivun, mutta asia kerrallaan.

Joulukuussa kävin myös keskustelun erään kollegani kanssa, josko lähtisin ohjaamaan hänen JET:iä. Tämähän sopi kuin sanonnasta kuuluisa nenä JET:in suorittaneen päähän. Olemme tavanneet nyt kahdesti ja keskustelu on ollut palkitsevaa sekä itselleni että ymmärtääkseni ohjattavalleni. Erityisen mielenkiintoista on käydä reflektiivisiä keskusteluja ohjattavan johtamisesta, siitä villakoiran ytimestä, mutta tavoitteenani on myös auttaa ohjattavaani välttämään tiettyjä dokumentoinnin sudenkuoppia, eli avata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa JET:in lainalaisuudet, dokumentointitavat. Lisäksi tunnistimme jo, että läpipääsystä ei tule missään tapauksessa murehtia, sillä Järvenpään palvelupäällikkötaso ja hänen työtehtävänsä pitää sisällään JET:iin liittyvät vastuut ja roolit niin selvästi. Kävimme läpi, että kyse on JET:issä kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että johtamistyön tekee suunnitellusti ja tilanteisiin linjakkaasti reagoiden, dokumentoi suunnitelmansa alussa ja myöhemmin dokumentoi toteutuksen. Ohjaajana totesin näkemyksekseni, että JET:in riman kukin asettaa niin korkealle kuin asettaa. Toiset voivat astella matalalla olevan riman yli, jos johtamisessa ei ole erityisiä kehittämisen kohtia. Tällöin kokemus JET:in suorittamisesta ei ole välttämättä kovin ihmeellinen. Toiset nostavat rimaa korkealle, tekevät uudistuksia, stressaavat JET:in suorittamista, mutta viime kädessä kokevat myös saavuttaneensa johtamisessaan tai johtamisajattelussaan uudenlaista työotetta tai näkökulmaa.

Palkitsevaa päästä hyppäämään ohjaajan rooliin. Kyse on kuitenkin keskusteluissa tapahtuvasta kaksisuuntaisesta vuorovaikutuksesta - katson olevani yhtä paljon saavana osapuolena kuin antavana. Katsotaan, jos JET-ohjauspolustani tulen vielä jonkin kirjauksen laatimaan tähän blogiin.

Antoisaa ja hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille blogia aktiviisesti tai satunnaisesti seuranneille! Tavataan Twitterissä - @SakuTihverainen

Tutkintosuoritusten dokumentoinnin viimeistelystä ajatuksia

JET:in tutkintosuoritusten dokumentointiosuus on melkein takana. Aiemmin raportoin ajatuksiani dokumentoinnin turhauttavuudesta, siitä miten taaksepäin katsominen eteenpäin orientoituneessa johtamistyössä vie huomiota kaiken kiireen keskellä siitä nimenomaisesta hetkestä ja lähitulevaisuudesta.Varsinainen tutkintosuorituksiin heittäytyminen on kuitenkin tuottanut erilaisen kokemuksen.

Loppusyksystä 2013 en onnistunut löytämään työviikoilta sopivaa ajankohtaa tutkintosuoritusten dokumentointiin. Tein muutamana viikkoina iltapäiväsessioissa päivän töiden tauottua valmistelevia toimenpiteitä, päättelin mitä dokumentointia kukin tutkintosuoritus tarvitsee ja printtasin tekstejä (sähköposteja, muistioita, suunnitelmia ym.) tutkintosuorituskansion mukaisesti. Leijonantyön itsearvioinneista sain tehtyä vasta erillisessä JET-viikonlopussa. Sovimme puolisoni kanssa, että toteutamme opiskeluviikonlopun vanhojen perinteiden mukaisesti: Lapsi hoitoon ja matkasimme puolisoni toimistolle Etelä-Helsinkiin.

Kaksi tehokasta työpäivää auttoivat, sain heittäydyttyä itsearviointiin. Kun viimein olin onnistunut aloittamaan reflektoinnin menneen johtamistyön osalta, koin sen hyödyllisenä ja ajatuksia herättävänä. Syyskauden kiireiden ja uusien haasteiden (Järvenpään yt-menettely muokkasi työnkuvaani) keskellä reflektointi aiemmista edesottamuksista tuotti tietynlaista -jopa- valaistumisen tunnetta. Sain reflektoidessa ja ajatuksia kirjalliseen muotoon dokumentoidessa kiinni parista työ- ja viestinnällisistä tavoista, joihin pyrin hakemaan jatkossa muutosta. Sanoisin, että odotukseni itsearvioinnille ja siitä saatavalle hyödylle ylittyivät. Toki tässä olennaista oli, että raivasin tarpeeksi laajan aikaikkunan, jolloin käydä läpi asioita kiireettä ja varsin perusteellisesti. Jos olisin tehnyt itsearviointia joinain loppuiltapäivinä työpaikalla kiireessä, olisin luultavasti päätynyt inhimillisesti ns. ruksaamaan laatikon, eli arvioimaan toimintaani tutkintosuorituksien tähden, en itseäni varten.

Päädyin itsearviointiviikonloppuna aloittamaan reflektoinnin, jota en suostunut pistämään nippuun kiireessä. Tästä syystä kirjoitan tätä blogia nyt joululomani päättyessä. Haluan saattaa itsearvioinnit loppuun rauhassa ja perusteellisesti itseäni sekä työtäni tukemaan.

Kirjoitan vielä tulevaa tutkintosuoritusten arviointitilaisuuttaa tässä blogissa tammi-helmikuun taitteessa. Sen jälkeen tämä blogi on ajanut asiansa.

Kohti tutkintosuorituksia

Hei,

Saanko kertoa suoraan ajatukseni tässä kohtaa JET:in suorittamista? Tässä kohtaa, kun takana on JET:iä selkeästi yli vuosi ja loppusuora häämöttää? Vastaan suoraan, että juuri nyt turhauttaa. JET vie aikaa ja vaatii kohtuullisen vanhojen asioiden läpikäyntiä ja arviointia, että mihin tutkintosuoritukseen se ja se asiakokonaisuus voisi kuulua? Jos tämä kokonaisuus olisi selkeä ja tutkintosuoritukset olisivat konkreettisia ja selkeästi toisistaan eroteltavia, niin tällöin tähän kuluva aika olisi vielä jotenkin kohtuullisessa määrässä. Toki tässä on varmasti eroja eri tehtävien välillä. Oma vastuualueeni on varsin laaja, mutta kuitenkin kompakti: Nykyiset ja tulevat rekrytoinnit ja sijaisasiat Järvenpään kaupungissa. Tällöin tässä sivutaan koko organisaatiota, mutta kuitenkin tietystä näkökulmasta ja tietyllä yksikkövastuulla. Näkökulma kuitenkin on koko ajan laajenemaan päin ennakoivan rekrytoinnin (oppilaitos- ja oppisopimusyhteistyö) osalta, mikä kertookin tämän syksyn asian ytimestä: Tässä ollaan ajallisen katsantokannan osalta solmussa. JET:in suorittaminen vaatii nimittäin arvioimaan, luokittelemaan ja kokoamaan jo mennyttä aikaa koskevia tutkintosuorituksia, siinä missä nykyinen ja tuleva tehtävänhoito vaatii katsomaan kovaa vauhtia eteenpäin.

Täten olen päättänyt, että vielä parin kuukauden ajan on keskityttävä vielä selkeämmin viemään tämä JET-prosessi päätökseensä, ennen kuin heittäydytään uuteen ja viedään asioita voimallisemmin eteenpäin. Joulukuun puoleen väliin olen asettanut itselleni henkisen merkkipaalun, että siinä kohtaa on asiat hoidossa JET:in osalta.

Vielä on hetkinen puristettavana. Hetkellisestä turhaumasta huolimatta koen, että tulee jäsenneltyä ja dokumentoitua yksiin kansiin johtamiskokonaisuus tietyltä aikaväliltä. A chapter in life, yksi luku elämässä, voisi jopa todeta...

JET-tutkinnon teknisestä suorittamisesta

Viimeisiä kuukausia viedään JET-tutkinnon suorittamisessa. Aiemmin olen keskittynyt hyvin selkeästi varsinaiseen johtamistyöhön pohtiessa JET:iä, nyt syyskuussa on ollut aika pistää fokus tutkinnon tekniseen suorittamiseen.

Seuraavassa muutama tutkinnon teknistä suorittamista ohjaava avainlause OPH:n dokumentista Näyttötutkinnon perusteet -Johtamisen erikoisammattitutkinto 2011:
-näyttötutkinto suoritetaan osoittamalla hyväksytysti tutkinnon perusteissa vaadittu osaaminen tutkintotilaisuuksissa käytännön työssä ja toiminnassa. (s. 7)
-arvioinnin kohteet ja kriteerit on johdettu ammattitaitovaatimuksista. Arvioinnin kohteilla ilmaistaan ne osaamisen alueet, joihin arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota. (s. 8)
-ammattitaito osoitetaan pääsääntöisesti todellisissa työtehtävissä ja toimissa. (s. 8)
-arvioinnissa tulee käyttää monipuolisesti erilaisia ja ensisijaisesti laadullisia arviointimenetelmiä. (s. 8)
-ammattitaidon arviointi on prosessi, jossa arviointiaineiston keräämisellä ja arvioinnin dokumentoinnilla on keskeinen merkitys. Työelämän sekä opettajien edustajat tekevät kolmikantaisesti huolellisen ja monipuolisen arvioinnin. (s. 8)
-tutkintotilaisuudet järjestetään aidoissa työelämän johtamisprosesseissa. (s. 12)

-JET:in tutkintotilaisuudet ovat laajoja toiminnallisia kokonaisuuksia, esimerkiksi toiminnan suunnittelu, verkostoissa toimiminen, talouden tai prosessien johtaminen. (edellinen ja seuraava lause koskevat perusosiota Johtajana toimiminen) (s. 16)
-arviointiaineisto muodostuu tutkinnon suorittajalle laadittuun tutkinnon suorittamista koskevaan suunnitelmaan määriteltyjen tutkintotilaisuuksien kirjallisista arvioista sekä arvioidusta vastuualueen toimintasuunnitelmasta. (s. 16)

-...sekä arvioiduista tuotannon johtamiseen ja kehittämiseen liittyvistä suunnitelmista, jotka koskevat esimerkiksi prosessien johtamista, kehittämistä tai tuotannon tehostamista. Lisäksi arviointiaineistoon liitetään arvioituna kehittämisprojektin suunnitelma, kirjalliset arviot projektin johtamisesta sekä selvitykset uusien toimintatapojen käytäntöön siirtämisestä ja jatkokehittämisen tarpeista. (koskee tuotannon johtamisosiota. 22)

Ylläkuvatun mukaan eteneminen tuottaa tutkinnonsuorituksia, joista pystytään todentamaan JET-opiskelijan, allekirjoittaneen, ammattitaito. Olennaista tässä kaikessa on selkeä OPH:n määräyksen selkänoja: "Tutkintotoimikunta ja tutkinnon järjestäjä eivät voi jättää noudattamatta tutkinnon perusteita tai poiketa niistä." (s. 4) Näiden mukaan siis mennään.

Alaston esimies, alaston JET-suorittaja

Kaksi päivää JET-koulutusta aiheuttivat minussa varsin voimaantuneen olon. Loppuvaiheeseen kevätkautta osuneet, teemoissansa toiset (Waris: strategia- ja toiminnansuunnittelu- sekä Leiponen: henkilökohtaiset johtamistaidot-) lähipäivät osuivat ytimeen; sekä oman ajattelun kehittymiseen ja jäsentymiseen että tulevan syksyn varsinaisen johtamistyön suunnittelutyön tukemiseen.

Itse JET-prosessin henkilökohtaisen oppimismatkan ja työssä suoriutumisen näkökulmien lisäksi havaitsen luottamuksellisen ilmapiirin lisääntyneen JET-ryhmässä. Keskusteluiden sisällöllinen orientaatio on syventynyt tämän vuoden aikana koko ajan ja vertaistuellinen ulottuvuus on viimeistään nyt selvästi läsnä. Hienoa! Vertaisryhmää osaltaan on peräänkuuluttanut myös JET-tutkinnon suorittamisen ohjeiden ja varsinaisten tutkinnon perusteiden monimutkaisuus. Itse olen toistaiseksi pidättäytynyt ottamasta tästä puolesta JET:iä stressiä, koska nähdäkseni oppisopimusluonteeseen olennaisesti kuuluu työn todellisen sisällön korostuminen teoreettisten vastausten sijaan ja näkisin JET-papereiden täyttöharjoitusten kuuluvan teoreettista orientaatiota vielä toissijaisempaan luokkaan, johon tulen uhraamaan aikaa sen kuuluisan minimin. Sama suomeksi: Työssäni toteutan JET-tutkinnon perusteiden listauksia jo tosiasiallisesti. Seuraava steppi on varmistaa, että nämä asiat todentuvat JET-perusteiden mukaisesti. 

Alaston kokki -tv-sarja tutustutti minut ja monet muut tv:n vahtaajat Jamie Oliveriin vuosituhannen vaihteessa. Tv-sarjassa kokattiin ruokaa hyvin yksiselitteisellä, mutta innovatiivisella otteella. Näiden kahden JET-päivän jälkeen koin, että ajatukseni ovat hieman samanlaisella tavalla yksiselitteisiä omasta JET-polustani ja esimiestyöstä. En tokikaan voi väittää, että ajatukseni olisivat erityisemmin innovatiivisia kuten Oliverilla. Toistan vanhoja teemoja, mutta toki jäsennän omakohtaisesti asioita. Ohessa tässä prosessissa voi syntyä ns. puoliuutta. 

-- Suunnitelmallisuutta on lisättävä. Tulevana syksynä tulen yhdessä työyhteisön kanssa valmistelemaan suunnitellussa prosessissa vuoden 2014 toimintasuunnitelma.  Tämän funktio on kertoa sisäisille asiakkaille ja työyhteisöllemme mitkä ovat toimintamme painopisteitä vuonna 2014. 

--- Osallistavaa johtamista on lisättävä. Yllä mainitussa suunnitteluprosessissa olennaista on työyhteisön lisäksi sisäisten asiakkaiden kuuleminen. Osallistava johtaminen tulee lisäämään yhteisymmärrystä siitä, missä olemme ja minne menemme unohtamatta sitä, miksi niin teemme. Prosessissa tulemme oppimaan uutta emmekä tule kiertämään hyvää, hedelmällistä ja aitoa keskustelua. 

---- Päädyin sanoittamaan kärjistetyillä kielikuvilla eri tapoja hoitaa samaa esimiestehtävää: 1. Hallinnollinen vatkaaja tai 2. Keskusteleva suunnannäyttäjä. Pyrkimykseni on aina ollut ja tulee olemaan jatkossa entistä vahvemmin kohti 2. -vaihtoehtoa.

----- Haluan ja hyvin usein uskonkin parhaaseen ihmisessä. Tämä on osin kotoa isäni oppeja. Nöyryys johtamisessa ja ihmisten kanssa työskentelyssä ei tarkoita nöyristelyä, mutta ihmisen kohtaamisella, asioiden aidolla selittämisellä, halulla kuulla toisen näkökulma ennen mahdollista vetäytymistä esimieskilven taakse on konkreettinen esimerkki omasta vuorovaikutustavastani. Totta kai ammatillisuus on tässä asioiden keskiössä, eli patologinen käyttäytyminen tulee haastaa ja kyseenalaistaa. 

------ Uskon esimiehenä työntekoon, esimerkin voimaan ja positiivisen näkökulman löytämiseen. 

----- Uskon esimiehenä, että omat ennakkoluulot on kyseenalaistettava ja oltava tietoinen omista vuorovaikutustyyleistä ja ihmistyyppipreferensseistä.

---- Uskon esimiehenä, että visiolla on suuri merkitys suunnatessa kohti tulevaa. Samoin esimiehen tietoisuus siitä, missä "kypsyysvaiheessa" oma yksikkö on, on merkityksellistä. Näiden teemojen kohdalla kommunikaatio on tärkeää, koska visio esimiehen päässä ei ole hyödyllinen vaan vasta yhdessä pohdittuna ja/tai keskusteltuna. 

--- Suunnitelmallisuuden tarve, toistan jo osin itseäni, lisääntyy ammatillisen osaamisen ja ymmärryksen lisääntyessä työyhteisössä. Samoin itse oppiessani uutta ja syventäessäni jo kohtuullisesti osaamaani asian ymmärrystä koen tarvetta jäsentää tulevaa voimakkaammin. Tarvitsemme tarinaa siitä, mistä ja minne olemme menossa. 

-- Ihmisten kohtaaminen kokonaisina oman elämänpolkunsa kulkijoina työn kuitenkin keskiössä pitäen on kommunikaatiotapani keskiössä. 

Tuleva syksy tuo mukanaan JET:in varsinaisen suorittamisen tutkinnon perusteiden näkökulmasta. Se millä tässä JET:issä kuitenkin on ensisijaisesti merkitystä, on jo tapahtunut. Oma ajattelu kehittyy ja on kehittynyt. Syksyllä näitä oman ajattelun ja eteenpäin kehittyvän johtamistyön hedelmiä todennetaan ja dokumentoidaan. Se ei ole omasta näkökulmastani se merkityksellisin vaihe, joskin tick the box -vaihekin on toki suoritettava eikä sitä pidä mitenkään ylenkatsoa. Älä siis, arvoisa lukija, käsitä viestiäni tältä osin väärin. JET-koulutuksen hyöty katoaisi, jos sen suorittamista ei kontrolloitaisi mitenkään, koska siitä seuraisi, että koulutus ei vaatisi osallistujilta satsausta eikä tietoista itsensä likoon laittamista. Omakohtainen kokemukseni on, että ilman näitä asioita ei varsinaisia työn hedelmiä "vahingossa" vastaan tulisi. 

Hyvää kesää!

Harjoittelusta ja valmentamisesta valmentavaan johtajuuteen

Ensi viikolla kesäkuun alussa on kaksi JET-päivää, teemoina 1. oman vastuualueen toiminnan kehittäminen ja arviointi ja 2. henkilökohtaiset johtajuustaidot. En nyt keskity näihin päiviin suoraan vaan peilaan ajatuksiani johtamiseen toisenlaisen viitekehyksen kautta. Viitekehys on valmentaminen.

Tekstin pohjana on monivuotinen harrastukseni maratonjuoksu, Järvenpään kaupungissa esille nostettu valmentava johtajuus, ja näkemäni esitykset sekä keskustelut inspiroivan Rehtori-instituutin Seppo Pulkkisen kanssa (Sepon väitös "Valmentajataustan merkitys rehtorin työssä" https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/26515).

Päädyin juoksemaan ensimmäisen maratonini vuonna 2003 puolivahingossa. Koripalloharrastukseni jäätyä juniorivuosiin olin pari vuotta ollut ilman aktiivista liikuntaharrastusta, kun erehdyin huhtikuussa solmimaan lenkkitossuni nauhat johdonmukaisesti viikosta toiseen. Lenkkien pituus oli viiden ja 12 kilometrin välillä pääsääntöisesti. En tiennyt harjoittelemisesta sinänsä mitään vaan juoksin samoja vauhteja viikosta toiseen. Oletin, että takareiden jumiutuminen harjoittelusta oli normaali olotila treenatessa, en pahimmillaan saanut jalkaa suoraksi lihasjumin takia. Pidin onneksi myös väliviikon heinäkuussa, jolloin jalat avautuivat ja juoksin elokuussa Helsinki City Marathonin omaan liikkumistaustaani nähden hyvään aikaan 3h 28 min. Jatkoin juoksemista syksyn ja alkutalven, mutten päässyt perisynnistäni: En suunnitellut juoksulenkkejäni lainkaan vaan juoksin jatkuvasti jalkani tukkoon. En myöskään arvioinut kriittisesti työkaluja, lenkkitossuja, ja jalkapöytien oireilu turhautti. Puolen vuoden juoksutauko koitti. Tämän jälkeen innostuin juoksemaan lyhyitä puolen vuoden treenipyrähdyksiä suuremmin suunnittelematta ja pitämään taukoja.

2012 juoksin samalla ad hoc -otteella kolmatta kertaa Helsinki City Marathonin ajassa 3h 35 min, minkä jälkeen arvioin hieman miten voisin parantaa parissa kuukaudessa aikaani. Tein suunnitelman, toteutin sen ja juoksin Vantaan maratonissa lokakuussa 3h 12min. Tämän jälkeen suunnittelin peruskuntokauden ohjelman, minkä jälkeen päätin seurata valmista 18 viikon maratonohjelmaa (aiheesta kiinnostuneille: P & D: Advanced Marathoning, 2. ed.). Yhdestoista maraton on parin viikon kuluttua edessä Forssan Suvi-illassa. Tavoitteenani on juosta maraton alle kolmeen tuntiin. Valmistautumiseni viittaa voimakkaasti siihen, että tähän on hyvin realistiset mahdollisuudet, toki se vaatii onnistuneen juoksun. Vahingossa harva juoksee kuitenkaan maratonia alle kolmeen tuntiin.

Tärkeimmät syyt siihen, että valmistautuminen on onnistunut, ovat: Kokonaisvaltainen treeniohjelma juoksuviikkojen pohjana. Treeniohjelman realistisuus (55-90km/viikko) työ ja perhe huomioiden. Soveltavalla otteella treeniohjelman yksittäisten harjoitusten soveltaminen päivän olo ja olosuhteet huomioiden. Johdonmukainen ote harjoittelussa. Yksittäisistä harjoituksista kiinni pitäminen, jos ei vilpittömästi pysty sanomaan itselle, että harjoituksista laistamisessa ei ole kyse mukavuuden halusta. Jatkuva kokonaisvaltainen arviointi tavoitteen (maraton alle kolmeen tuntiin) ja kyseessä olevan viikon suoriutumisten välillä. Flunssaoireiden ilmaantuessa välitön parin päivän juoksutauko.

Summaan toistaiseksi hyvän valmistautumisen kahteen teemaan: Päämäärätietoisuuteen ja herkkyyteen. Olen toiminut itse itseni valmentajana ja saanut oltua päämäärätietoinen samalla kuin herkällä korvalla olen kuunnellut fyysistä ja psyykkistä olotilaani sekä sovittanut harjoitukset (pääosin 5 x viikossa) työn ja perheen aikatauluihin.

Järvenpään kaupunki on kouluttanut esimieskuntaansa valmentavaan johtamiseen. Kuten aina, koulutuksista ihmiset tekevät omanlaisiaan tulkintoja ja seuraavat ajatukset ovatkin omaa tulkintaani miten työssäni esimiehenä valmentavaa johtajuutta toteutan: Työntekijä ei koskaan ole vain kyseisen työn tekijä vaan urallaan aktiivinen subjekti tulossa jostain ja matkalla jonnekin. Esimies pystyy parhaimmillaan käymään pitkällä aikajänteellä toistuvia, teemoiltaan samankaltaisia, luonteeltaan progressiivisia ja vaikuttavuudeltaan voimaannuttavia keskusteluja työntekijöiden kanssa. Kuka työntekijä todella on? Mihin hän työurallaan on suuntautunut? Mitä unelmia ihmisellä oli? Mitä on nyt? Voisiko lisäkoulutus tukea näiden unelmien saavuttamista? Miten nämä ihmisen ajatukset, hieman epämääräiset ja arvuuttelevat, voidaan liittää ihmisen omiin työtehtäviin? Jos niitä ei voi, voiko näistä teemoista kuitenkin keskustella jatkossakin osana ihmisten, ei vain työntekijöiden, johtamista? Uusien työtehtävien tullessa opeteltavaksi olisiko paikallaan käydä avointa keskustelua miten niitä hoidetaan? Kuulla etukäteen, keskustella opetellessa ajatuksia, pohtia jo arkeen sujahtaneiden tehtävien keskeisimpiä haasteita, mahdollisia kehittämiskohteita ja arvioida yhdessä uusien työtehtävien haltuunottoprosessin onnistumista. Päämäärätietoisuus hieman taustalla tässä tulkinnassani, herkkyys voimakkaammin läsnä. Päämäärätietoisuuden painottumisen määrä riippuu myös johdettavista ihmisistä. Jos tavoite on jaettu ja yhteisesti ymmärretty, ei päämäärätietoisuuteen ole syytä laittaa niin suurta painoarvoa.

Seppo Pulkkisen väitöksessä tarkasteltiin kymmentä valmentajataustaista rehtoria. Suora lainaus Sepolta:

Valmentajan rooli on muuttunut

Pulkkinen havaitsi, että maailmojen väillä on siirtovaikutusta sekä urheilumaailmasta koulumaailmaan että päinvastoin. Lisäksi molemmissa maailmoissa on sellaisia johtajuuden elementtejä, jotka eivät ole siirrettävissä. Hän muodosti viisi johtajuuden siirtovaikutuksen kategoriaa.

Ensimmäinen kategoria, ihmiskeskeisyys, kuvaa haastateltujen johtamisotetta ja -filosofiaa. Rehtorit korostavat inhimillisen toiminnan merkitystä johtamisessaan huolimatta pitkästä valmentajaurasta kilpaurheilun kovassa maailmassa. On tärkeää, että johtajan kovan pinnan alta löytyy inhimillinen ihminen, joka hallitsee ihmisten kanssa toimimisen.
   
Syklisyys taas kuvaa johtajan työn luonnetta ja vuodenkiertoa, joka hallitsee molempia maailmoja. Kouluvuoden kierron määrää lukuvuosi ja urheiluvuoden kierron määrää sarjakausi. Tähän liittyy useisiin eri tilanteisiin kuuluva hektisyys. Syklisyys vaatii vahvaa tilannejohtamisen taitoa.

Kolmas kategoria, tehtäväalueiden laajuus, kuvaa sitä muuttuvaa maailmaa, jossa sekä valmentaja että rehtori toimivat tällä hetkellä. Tehtäväalueiden laajentumisen tiedostaminen sekä rehtorin että valmentajan johtamisessa on tärkeää johtamisen arkea.

Neljäs kategoria, muutoksen sieto, liittyy muutoksen johtamiseen. Se on taito, joka haastateltavien mukaan on siirtynyt urheilumaailmasta koulumaailmaan. Urheilumaailmassa muutos on jatkuvasti läsnä. Valmentajataustaiset rehtorit sietävät hyvin muutosta ja siihen liittyviä haasteita. He mieltävät itsensä vahvaksi muutoksen ja sen toteuttamisen osaajiksi.

Viides kategoria, johtamiskäyttäytyminen, nosti esiin kaksi termiä: kasvatuksellinen ja valmennuksellinen johtaminen. Molemmissa tutkimuksen maailmoissa johtajan käyttäytyminen perustuu ihmisten huomioimiseen ja johtamiseen heidän avullaan. Siirtovaikutuksen avulla voidaan oppia tilannejohtamisen taitoja ja käyttäytyä eri tilanteissa sen vaatimalla tavalla. Tätä voidaan kutsua myös urheilutermillä pelinluku.

- Urheilumaailmassa saatu kokemus on selittävä tekijä sille seikalle, että ihmisten huomioiminen nousi niin keskeisesti esille. Valmentajan rooli on muuttunut kahden viimeisen vuosikymmenen aikana ihmisjohtamisen ja tiimityön suuntaan, Pulkkinen painottaa.

Huippu-urheiluvalmentajataustaiset rehtorit ovat kokeneet urheilumaailman ihmisiin keskittyvän johtajuuden toimivan myös koulumaailmassa. Tiimitoiminta, jaettu johtajuus ja koko henkilöstön saaminen mukaan kouluyhteisön kehittämiseen ovat sellaisia johtajuuden elementtejä, jotka toimivat rehtorin työssä paremmin kuin pääasiassa punaisen valon takana rehtorin kansliassa tapahtuva ”oikeisiin asioihin” keskittyvä asiajohtaminen.

Nämä kolme teemaa käsittelevät samaa asiaa, mutta toinen toistaan laaja-alaisemmin. Maratontreenaamisen muuttuminen suunnitelmalliseksi on itselleni esimerkki suunnitelman ja sen seuraamisen merkityksestä. Valmentavasta johtajuudesta kirjaamani kohtuullisen yksioikoiset ajatukset painottavat kohtaamisen ja kontaktin merkitystä, kenties liikaakin. Liikaa siinä suhteessa, että en ole yllä olevassa esimerkissä avannut suunnitelmallisuuden merkitystä työkontekstissa juurikaan. Mutta tätä täydentää Sepon lainaus, jossa näkökulma on laajempi. Teemoittaessaan valmentaja-rehtorien näkemyksiä Seppo avaa ainakin itselleni näkökulman valmentavan asiantuntijaesimiehen sielunelämään, jossa olennaista on sekä ihmisten kanssa toimiminen  päämäärätietoisena ja sensitiivisenä kommunikaattorina että tarpeeksi laaja aikaikkuna, jossa valmentava asiantuntijaesimies kognitiivisella tasolla jatkuvasti liikkuu.

Suunnatessani kohti ensi viikon JET-lähipäiviä, otan näistä kolmesta toisiaan sivuavista asioista mukaani monta ajatusta.