Ensimmäinen Johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET) lähipäivä odottaa tätä kirjoittaessa parin viikon päässä -4.9.2012. Toukokuisessa infopäivässä opiskelijoiden keskuudesta ei ilmaantunut monia vapaaehtoisia ottamaan osaa JET:in ohjausryhmään opiskelijajäsenenä, minkä johdosta pääsen kurkistamaan myös JET:in suunnittelupuolelle tämän tulevan puolitoistavuotisen rupeaman aikana. Tästä lisää jatkossa.
JET on alkamassa tosiaan lähipäivällä. Tällöin kuulemme mm. monivuotisen muutostyön johtanutta ammattilaista ja esimiestä, joka on samassa muutosprosessissa työstänyt aikanaan myös JET:in. Kuulostaa erittäin lupaavalta. Samoin tulemme kuulemaan muutamia edustajia kuntasektorilta edustaen sekä virkamiestahoa että poliittista päättäjää. Tämä on merkityksellistä, sillä kyseessä on Keski-Uudenmaan kuntien yhteinen JET-ryhmä: Mukana on viidestä kunnasta eri alojen talous- ja rekrytointivastuullisia esimiehiä. Ryhmä on siis kohtuullisen heterogeeninen, sillä mukana on opiskelijoita erilaisilla opiskelutaustoilla, esimieskokemuksilla ja toki myös motivaatiotasolla. Odotettavissa on mielenkiintoisia keskusteluja kollegojen ja kouluttajien kanssa. Erityisesti ohjausryhmässä esiin noussut ajatus opiskelijoiden edellisessä lähipäivässä esille nostamien asioiden ja teemojen tarkastelu seuraavissa lähipäivissä kuulostaa potentiaaliselta.
JET hahmottuu juuri nyt itselleni hyvin konstruktivistisesti rakentuvana, kokemuksellisena tutkintona, jonka tekeminen on konkreettisesti omaan työhön sidonnainen. Selkeänä pyrkimyksestä raamittaa JET varsin tiukasti antavat viitteitä asetukset (esim. näyttöihin perustuvuus http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100024) ja määräykset (JET:in sisällöstä http://www.oph.fi/download/133521_Johtamisen_eat_2011.PDF) . Nämä raamit näyttäytyvät minulle juurikin konstruktivismin varmistamisena, mikä konkretisoituu hyvin henkilökohtaistamismääräyksessä (http://www.oph.fi/download/47354_Henkilokohtaistaminen.pdf) .
Tästä konstruktivistisesta poljennosta nousee itselleni äkkiseltään kahtalaisia ajatuksia. Ensinnäkin JET pohjautuu hyvin vahvasti opiskelijoihin lähtökohtiin. Jos motivaatio ei ole kunnossa lähteä tutkimaan omia uskomuksia, ajatuksia ja oman käytännön johtamisen taustalla vaikuttavia ilmiöitä, ei JET:istä välttämättä saa irti sitä mitä se varmasti parhaimmillaan pystyy tarjoamaan. Motivaation taustalla on monia tekijöitä, mm. tapa miten työnantaja kannustaa/velvoittaa työntekijäänsä ottamaan osaa, tapa miten työnantaja viestittää varmistavansa/velvoittavansa tekemään JET:in pääasiallisesti oman työaikansa puitteissa/ulkopuolella, ja kokemus mikä liittyy näyttötutkintoihin ja järjestäviin tahoihin. Lisäksi kullakin on luonnollisesti mm. henkilökohtaiset taustatekijät, jotka ovat joko rakentamassa tai vähentämässä motivaatiota.
Toiseksi minua mietityttää johtaminen yllämainitun asetuksen listauksessa hyvin konkreettisten, käsillä tekevien ammattien ohessa. Samassa asetuksessa säädetään esimerkiksi maalarin ja vaatetusalan ammattitutkinnoista, kaivertajamestarin, ilmastointimestarin ja myynnin erikoisammattitutkinnoista sekä autoasentajan ammattitutkinnosta.
Tässä ajatuksessa ei ole kyseessä johtamisen erityisyys muussa mielessä kuin tiedon ja osaamisen näkökulmasta. Onko johtamisosaaminen luonteeltaan kumuloituvaa, joka karttuu tekemisen kautta? Hallinnolliset työtehtävät hahmotan olevan luonteeltaan kumuloituvia, joissa osaaminen kumuloituu, mutta onko johtaminen sitä? Tässä on kyseessä klassinen jako leadership-management, jotka eivät aivan ongelmitta käänny suomeksi. Jos ajatellaan leadership:in olevan ihmisten johtamista (symboliikkaa, substanssiin liittyvän etiikan peräänkuuluttamista, ihmisten kohtaamista, kokousvuorovaikutusta, proaktiivisuutta, kuulemista, motivointia, verkostovaikuttamista, asioiden peräänkuuluttamista, määräystä, ryhmädynamiikan tunnistamista, "koutsausta", oman käyttäytymisen vaikutuksen hahmottamista omissa työntekijöissä, puuttumista, tavoitettavissa olemista muutamia nopeita konkretisointeja miettiessä), niin management:in näkisin tarkoittavan hallinnollisia työtehtäviä (talous-, henkilöstö- ym. ohjelmien käyttöä, talouden budjetointia, ynnä muuta luonteeltaan "raamittavaa", joista juontuu usein kuitenkin selkeä silta leadershipin puolelle, toisin sanoen miten asioista ja muutoksista kerrot eteenpäin, perustelet ja niin edelleen).
Johtaminen näiltä kahdelta eri puoleltaan erityislaatuisena ilmiönä konkretisoituu siinä mielessä, että näkisin leadership:in hieman vaihtelevan muodoltaan alalta toiselle vaikka ihmisten johtamisen peruslähtökohdat ovat viime kädessä samat, siinä missä management -puoli pysyy enemmän samankaltaisena tehtävästä toiseen. Tässä ajatuksessa se tavoittelemani ajatus on, että rehtorilla on väistämättä erilainen leadership-rooli koulussaan itsenäisten, korkean ammatillisen itsetunnon omaavien opettajien pedagogisena johtajana kuin osastonhoitajan leadership-rooli lähihoitajista ja sairaanhoitajista koostuvan henkilöstön hoitotyön johtajana tai ruokahuollon esimiehen leadership-rooli ruokahuollon työntekijöiden esimiehenä (koska oma koulutukseni on nimenomaan kasvatuksen johtamisesta, josta on myös työkokemukseni, en osaa tehdä kunniaa muiden alojen johtamistyölle, mutta perusajatus lienee tunnistettavissa).
Koska johtamisen erityisammattitutkinto ei ole lähtökohtaisesti teorioihin tai kirjallisuuteen pohjautuva kokonaisuus ja painottaa -oman vajaavaisen ja toki vasta syntymässä olevan tulkintani pohjalta- omassa esimiestyössä olennaisten asioiden syvempää haltuunottoa ja muita osallistujan itsensä identifioimia kehittymistä vaativia osa-alueita, en ole vielä varma missä määrin JET:issä työstetään tiedollisia välineitä oman työn syventämiseen nimenomaan johtamisen leadership-puolella.
Asetuksen listauksen herättämä ajatus johti varsin pitkälliseen pohdintaan johtamisen eri puolista. Tässä pohdinnassa oleva ajatus on kiteytettävissä kysymykseen: Voiko nimenomaan leadership-johtamisen oppia tekemällä vai lukemalla?
Totuus on varmasti jossain välimaastossa, sillä kumpaakin vaaditaan, jotta saavuttaa konkreettisen työskentelyn (=johtamisen) tuoman ammattitaidon samoin kuin laajemman ja vaihdettavissa olevan viitekehyksen ymmärtämisen ja hahmottamisen teorioiden haltuunottamisen kautta.
