Alaston esimies, alaston JET-suorittaja

Kaksi päivää JET-koulutusta aiheuttivat minussa varsin voimaantuneen olon. Loppuvaiheeseen kevätkautta osuneet, teemoissansa toiset (Waris: strategia- ja toiminnansuunnittelu- sekä Leiponen: henkilökohtaiset johtamistaidot-) lähipäivät osuivat ytimeen; sekä oman ajattelun kehittymiseen ja jäsentymiseen että tulevan syksyn varsinaisen johtamistyön suunnittelutyön tukemiseen.

Itse JET-prosessin henkilökohtaisen oppimismatkan ja työssä suoriutumisen näkökulmien lisäksi havaitsen luottamuksellisen ilmapiirin lisääntyneen JET-ryhmässä. Keskusteluiden sisällöllinen orientaatio on syventynyt tämän vuoden aikana koko ajan ja vertaistuellinen ulottuvuus on viimeistään nyt selvästi läsnä. Hienoa! Vertaisryhmää osaltaan on peräänkuuluttanut myös JET-tutkinnon suorittamisen ohjeiden ja varsinaisten tutkinnon perusteiden monimutkaisuus. Itse olen toistaiseksi pidättäytynyt ottamasta tästä puolesta JET:iä stressiä, koska nähdäkseni oppisopimusluonteeseen olennaisesti kuuluu työn todellisen sisällön korostuminen teoreettisten vastausten sijaan ja näkisin JET-papereiden täyttöharjoitusten kuuluvan teoreettista orientaatiota vielä toissijaisempaan luokkaan, johon tulen uhraamaan aikaa sen kuuluisan minimin. Sama suomeksi: Työssäni toteutan JET-tutkinnon perusteiden listauksia jo tosiasiallisesti. Seuraava steppi on varmistaa, että nämä asiat todentuvat JET-perusteiden mukaisesti. 

Alaston kokki -tv-sarja tutustutti minut ja monet muut tv:n vahtaajat Jamie Oliveriin vuosituhannen vaihteessa. Tv-sarjassa kokattiin ruokaa hyvin yksiselitteisellä, mutta innovatiivisella otteella. Näiden kahden JET-päivän jälkeen koin, että ajatukseni ovat hieman samanlaisella tavalla yksiselitteisiä omasta JET-polustani ja esimiestyöstä. En tokikaan voi väittää, että ajatukseni olisivat erityisemmin innovatiivisia kuten Oliverilla. Toistan vanhoja teemoja, mutta toki jäsennän omakohtaisesti asioita. Ohessa tässä prosessissa voi syntyä ns. puoliuutta. 

-- Suunnitelmallisuutta on lisättävä. Tulevana syksynä tulen yhdessä työyhteisön kanssa valmistelemaan suunnitellussa prosessissa vuoden 2014 toimintasuunnitelma.  Tämän funktio on kertoa sisäisille asiakkaille ja työyhteisöllemme mitkä ovat toimintamme painopisteitä vuonna 2014. 

--- Osallistavaa johtamista on lisättävä. Yllä mainitussa suunnitteluprosessissa olennaista on työyhteisön lisäksi sisäisten asiakkaiden kuuleminen. Osallistava johtaminen tulee lisäämään yhteisymmärrystä siitä, missä olemme ja minne menemme unohtamatta sitä, miksi niin teemme. Prosessissa tulemme oppimaan uutta emmekä tule kiertämään hyvää, hedelmällistä ja aitoa keskustelua. 

---- Päädyin sanoittamaan kärjistetyillä kielikuvilla eri tapoja hoitaa samaa esimiestehtävää: 1. Hallinnollinen vatkaaja tai 2. Keskusteleva suunnannäyttäjä. Pyrkimykseni on aina ollut ja tulee olemaan jatkossa entistä vahvemmin kohti 2. -vaihtoehtoa.

----- Haluan ja hyvin usein uskonkin parhaaseen ihmisessä. Tämä on osin kotoa isäni oppeja. Nöyryys johtamisessa ja ihmisten kanssa työskentelyssä ei tarkoita nöyristelyä, mutta ihmisen kohtaamisella, asioiden aidolla selittämisellä, halulla kuulla toisen näkökulma ennen mahdollista vetäytymistä esimieskilven taakse on konkreettinen esimerkki omasta vuorovaikutustavastani. Totta kai ammatillisuus on tässä asioiden keskiössä, eli patologinen käyttäytyminen tulee haastaa ja kyseenalaistaa. 

------ Uskon esimiehenä työntekoon, esimerkin voimaan ja positiivisen näkökulman löytämiseen. 

----- Uskon esimiehenä, että omat ennakkoluulot on kyseenalaistettava ja oltava tietoinen omista vuorovaikutustyyleistä ja ihmistyyppipreferensseistä.

---- Uskon esimiehenä, että visiolla on suuri merkitys suunnatessa kohti tulevaa. Samoin esimiehen tietoisuus siitä, missä "kypsyysvaiheessa" oma yksikkö on, on merkityksellistä. Näiden teemojen kohdalla kommunikaatio on tärkeää, koska visio esimiehen päässä ei ole hyödyllinen vaan vasta yhdessä pohdittuna ja/tai keskusteltuna. 

--- Suunnitelmallisuuden tarve, toistan jo osin itseäni, lisääntyy ammatillisen osaamisen ja ymmärryksen lisääntyessä työyhteisössä. Samoin itse oppiessani uutta ja syventäessäni jo kohtuullisesti osaamaani asian ymmärrystä koen tarvetta jäsentää tulevaa voimakkaammin. Tarvitsemme tarinaa siitä, mistä ja minne olemme menossa. 

-- Ihmisten kohtaaminen kokonaisina oman elämänpolkunsa kulkijoina työn kuitenkin keskiössä pitäen on kommunikaatiotapani keskiössä. 

Tuleva syksy tuo mukanaan JET:in varsinaisen suorittamisen tutkinnon perusteiden näkökulmasta. Se millä tässä JET:issä kuitenkin on ensisijaisesti merkitystä, on jo tapahtunut. Oma ajattelu kehittyy ja on kehittynyt. Syksyllä näitä oman ajattelun ja eteenpäin kehittyvän johtamistyön hedelmiä todennetaan ja dokumentoidaan. Se ei ole omasta näkökulmastani se merkityksellisin vaihe, joskin tick the box -vaihekin on toki suoritettava eikä sitä pidä mitenkään ylenkatsoa. Älä siis, arvoisa lukija, käsitä viestiäni tältä osin väärin. JET-koulutuksen hyöty katoaisi, jos sen suorittamista ei kontrolloitaisi mitenkään, koska siitä seuraisi, että koulutus ei vaatisi osallistujilta satsausta eikä tietoista itsensä likoon laittamista. Omakohtainen kokemukseni on, että ilman näitä asioita ei varsinaisia työn hedelmiä "vahingossa" vastaan tulisi. 

Hyvää kesää!

Harjoittelusta ja valmentamisesta valmentavaan johtajuuteen

Ensi viikolla kesäkuun alussa on kaksi JET-päivää, teemoina 1. oman vastuualueen toiminnan kehittäminen ja arviointi ja 2. henkilökohtaiset johtajuustaidot. En nyt keskity näihin päiviin suoraan vaan peilaan ajatuksiani johtamiseen toisenlaisen viitekehyksen kautta. Viitekehys on valmentaminen.

Tekstin pohjana on monivuotinen harrastukseni maratonjuoksu, Järvenpään kaupungissa esille nostettu valmentava johtajuus, ja näkemäni esitykset sekä keskustelut inspiroivan Rehtori-instituutin Seppo Pulkkisen kanssa (Sepon väitös "Valmentajataustan merkitys rehtorin työssä" https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/26515).

Päädyin juoksemaan ensimmäisen maratonini vuonna 2003 puolivahingossa. Koripalloharrastukseni jäätyä juniorivuosiin olin pari vuotta ollut ilman aktiivista liikuntaharrastusta, kun erehdyin huhtikuussa solmimaan lenkkitossuni nauhat johdonmukaisesti viikosta toiseen. Lenkkien pituus oli viiden ja 12 kilometrin välillä pääsääntöisesti. En tiennyt harjoittelemisesta sinänsä mitään vaan juoksin samoja vauhteja viikosta toiseen. Oletin, että takareiden jumiutuminen harjoittelusta oli normaali olotila treenatessa, en pahimmillaan saanut jalkaa suoraksi lihasjumin takia. Pidin onneksi myös väliviikon heinäkuussa, jolloin jalat avautuivat ja juoksin elokuussa Helsinki City Marathonin omaan liikkumistaustaani nähden hyvään aikaan 3h 28 min. Jatkoin juoksemista syksyn ja alkutalven, mutten päässyt perisynnistäni: En suunnitellut juoksulenkkejäni lainkaan vaan juoksin jatkuvasti jalkani tukkoon. En myöskään arvioinut kriittisesti työkaluja, lenkkitossuja, ja jalkapöytien oireilu turhautti. Puolen vuoden juoksutauko koitti. Tämän jälkeen innostuin juoksemaan lyhyitä puolen vuoden treenipyrähdyksiä suuremmin suunnittelematta ja pitämään taukoja.

2012 juoksin samalla ad hoc -otteella kolmatta kertaa Helsinki City Marathonin ajassa 3h 35 min, minkä jälkeen arvioin hieman miten voisin parantaa parissa kuukaudessa aikaani. Tein suunnitelman, toteutin sen ja juoksin Vantaan maratonissa lokakuussa 3h 12min. Tämän jälkeen suunnittelin peruskuntokauden ohjelman, minkä jälkeen päätin seurata valmista 18 viikon maratonohjelmaa (aiheesta kiinnostuneille: P & D: Advanced Marathoning, 2. ed.). Yhdestoista maraton on parin viikon kuluttua edessä Forssan Suvi-illassa. Tavoitteenani on juosta maraton alle kolmeen tuntiin. Valmistautumiseni viittaa voimakkaasti siihen, että tähän on hyvin realistiset mahdollisuudet, toki se vaatii onnistuneen juoksun. Vahingossa harva juoksee kuitenkaan maratonia alle kolmeen tuntiin.

Tärkeimmät syyt siihen, että valmistautuminen on onnistunut, ovat: Kokonaisvaltainen treeniohjelma juoksuviikkojen pohjana. Treeniohjelman realistisuus (55-90km/viikko) työ ja perhe huomioiden. Soveltavalla otteella treeniohjelman yksittäisten harjoitusten soveltaminen päivän olo ja olosuhteet huomioiden. Johdonmukainen ote harjoittelussa. Yksittäisistä harjoituksista kiinni pitäminen, jos ei vilpittömästi pysty sanomaan itselle, että harjoituksista laistamisessa ei ole kyse mukavuuden halusta. Jatkuva kokonaisvaltainen arviointi tavoitteen (maraton alle kolmeen tuntiin) ja kyseessä olevan viikon suoriutumisten välillä. Flunssaoireiden ilmaantuessa välitön parin päivän juoksutauko.

Summaan toistaiseksi hyvän valmistautumisen kahteen teemaan: Päämäärätietoisuuteen ja herkkyyteen. Olen toiminut itse itseni valmentajana ja saanut oltua päämäärätietoinen samalla kuin herkällä korvalla olen kuunnellut fyysistä ja psyykkistä olotilaani sekä sovittanut harjoitukset (pääosin 5 x viikossa) työn ja perheen aikatauluihin.

Järvenpään kaupunki on kouluttanut esimieskuntaansa valmentavaan johtamiseen. Kuten aina, koulutuksista ihmiset tekevät omanlaisiaan tulkintoja ja seuraavat ajatukset ovatkin omaa tulkintaani miten työssäni esimiehenä valmentavaa johtajuutta toteutan: Työntekijä ei koskaan ole vain kyseisen työn tekijä vaan urallaan aktiivinen subjekti tulossa jostain ja matkalla jonnekin. Esimies pystyy parhaimmillaan käymään pitkällä aikajänteellä toistuvia, teemoiltaan samankaltaisia, luonteeltaan progressiivisia ja vaikuttavuudeltaan voimaannuttavia keskusteluja työntekijöiden kanssa. Kuka työntekijä todella on? Mihin hän työurallaan on suuntautunut? Mitä unelmia ihmisellä oli? Mitä on nyt? Voisiko lisäkoulutus tukea näiden unelmien saavuttamista? Miten nämä ihmisen ajatukset, hieman epämääräiset ja arvuuttelevat, voidaan liittää ihmisen omiin työtehtäviin? Jos niitä ei voi, voiko näistä teemoista kuitenkin keskustella jatkossakin osana ihmisten, ei vain työntekijöiden, johtamista? Uusien työtehtävien tullessa opeteltavaksi olisiko paikallaan käydä avointa keskustelua miten niitä hoidetaan? Kuulla etukäteen, keskustella opetellessa ajatuksia, pohtia jo arkeen sujahtaneiden tehtävien keskeisimpiä haasteita, mahdollisia kehittämiskohteita ja arvioida yhdessä uusien työtehtävien haltuunottoprosessin onnistumista. Päämäärätietoisuus hieman taustalla tässä tulkinnassani, herkkyys voimakkaammin läsnä. Päämäärätietoisuuden painottumisen määrä riippuu myös johdettavista ihmisistä. Jos tavoite on jaettu ja yhteisesti ymmärretty, ei päämäärätietoisuuteen ole syytä laittaa niin suurta painoarvoa.

Seppo Pulkkisen väitöksessä tarkasteltiin kymmentä valmentajataustaista rehtoria. Suora lainaus Sepolta:

Valmentajan rooli on muuttunut

Pulkkinen havaitsi, että maailmojen väillä on siirtovaikutusta sekä urheilumaailmasta koulumaailmaan että päinvastoin. Lisäksi molemmissa maailmoissa on sellaisia johtajuuden elementtejä, jotka eivät ole siirrettävissä. Hän muodosti viisi johtajuuden siirtovaikutuksen kategoriaa.

Ensimmäinen kategoria, ihmiskeskeisyys, kuvaa haastateltujen johtamisotetta ja -filosofiaa. Rehtorit korostavat inhimillisen toiminnan merkitystä johtamisessaan huolimatta pitkästä valmentajaurasta kilpaurheilun kovassa maailmassa. On tärkeää, että johtajan kovan pinnan alta löytyy inhimillinen ihminen, joka hallitsee ihmisten kanssa toimimisen.
   
Syklisyys taas kuvaa johtajan työn luonnetta ja vuodenkiertoa, joka hallitsee molempia maailmoja. Kouluvuoden kierron määrää lukuvuosi ja urheiluvuoden kierron määrää sarjakausi. Tähän liittyy useisiin eri tilanteisiin kuuluva hektisyys. Syklisyys vaatii vahvaa tilannejohtamisen taitoa.

Kolmas kategoria, tehtäväalueiden laajuus, kuvaa sitä muuttuvaa maailmaa, jossa sekä valmentaja että rehtori toimivat tällä hetkellä. Tehtäväalueiden laajentumisen tiedostaminen sekä rehtorin että valmentajan johtamisessa on tärkeää johtamisen arkea.

Neljäs kategoria, muutoksen sieto, liittyy muutoksen johtamiseen. Se on taito, joka haastateltavien mukaan on siirtynyt urheilumaailmasta koulumaailmaan. Urheilumaailmassa muutos on jatkuvasti läsnä. Valmentajataustaiset rehtorit sietävät hyvin muutosta ja siihen liittyviä haasteita. He mieltävät itsensä vahvaksi muutoksen ja sen toteuttamisen osaajiksi.

Viides kategoria, johtamiskäyttäytyminen, nosti esiin kaksi termiä: kasvatuksellinen ja valmennuksellinen johtaminen. Molemmissa tutkimuksen maailmoissa johtajan käyttäytyminen perustuu ihmisten huomioimiseen ja johtamiseen heidän avullaan. Siirtovaikutuksen avulla voidaan oppia tilannejohtamisen taitoja ja käyttäytyä eri tilanteissa sen vaatimalla tavalla. Tätä voidaan kutsua myös urheilutermillä pelinluku.

- Urheilumaailmassa saatu kokemus on selittävä tekijä sille seikalle, että ihmisten huomioiminen nousi niin keskeisesti esille. Valmentajan rooli on muuttunut kahden viimeisen vuosikymmenen aikana ihmisjohtamisen ja tiimityön suuntaan, Pulkkinen painottaa.

Huippu-urheiluvalmentajataustaiset rehtorit ovat kokeneet urheilumaailman ihmisiin keskittyvän johtajuuden toimivan myös koulumaailmassa. Tiimitoiminta, jaettu johtajuus ja koko henkilöstön saaminen mukaan kouluyhteisön kehittämiseen ovat sellaisia johtajuuden elementtejä, jotka toimivat rehtorin työssä paremmin kuin pääasiassa punaisen valon takana rehtorin kansliassa tapahtuva ”oikeisiin asioihin” keskittyvä asiajohtaminen.

Nämä kolme teemaa käsittelevät samaa asiaa, mutta toinen toistaan laaja-alaisemmin. Maratontreenaamisen muuttuminen suunnitelmalliseksi on itselleni esimerkki suunnitelman ja sen seuraamisen merkityksestä. Valmentavasta johtajuudesta kirjaamani kohtuullisen yksioikoiset ajatukset painottavat kohtaamisen ja kontaktin merkitystä, kenties liikaakin. Liikaa siinä suhteessa, että en ole yllä olevassa esimerkissä avannut suunnitelmallisuuden merkitystä työkontekstissa juurikaan. Mutta tätä täydentää Sepon lainaus, jossa näkökulma on laajempi. Teemoittaessaan valmentaja-rehtorien näkemyksiä Seppo avaa ainakin itselleni näkökulman valmentavan asiantuntijaesimiehen sielunelämään, jossa olennaista on sekä ihmisten kanssa toimiminen  päämäärätietoisena ja sensitiivisenä kommunikaattorina että tarpeeksi laaja aikaikkuna, jossa valmentava asiantuntijaesimies kognitiivisella tasolla jatkuvasti liikkuu.

Suunnatessani kohti ensi viikon JET-lähipäiviä, otan näistä kolmesta toisiaan sivuavista asioista mukaani monta ajatusta.