Oma JET-taipaleeni päättyi viime toukokuussa vastaanottaessani kolmenlaisia eri todistuksia JET:in suorittamisesta (koulutuspäiviin osallistumisesta, hyväksytyn JET:in suorittamisesta, johtamisarviointi).
Otin osaa viime maaliskuussa käytyyn tutkinnonsuoritusten läpikäymiseen työnantaja-, työntekijä- ja oppilaitosarvioijien kanssa. Tämä vaihe edelsi varsinaista virallista arviointia, johon liittyi tutkintosuoritusteni toimittaminen eteenpäin lopulliseen arviointiin tutkintotoimikuntaan. Tähän tutkintosuoritusten läpikäyntiin liittyi hieman ylimääräistä kiirettä ja säätämistä, koska esimieheni oli toiminut ohjaajajani eikä voinutkaan toimia työnantaja-arvioijana - tuolloin onneksi sain sovittua, että yksi asiakkuusjohtajista kaupungissa osallistuu arviontiin. Palvelupäällikkökollega toimi työntekijäarvioijana. Myös oppilaitoksen arvioija vaihtui äkillisesti. Loppukuukauteen saatiin siis ahdettua enemmän draamaa kuin mitä aiempiin puoleentoista vuoteen mahtui.
Järjestin etukäteen työntekijä- ja työnantaja-arvioijien kanssa keskustelusessiot, jolloin kävimme läpi tutkintosuoritukseni suusanallisesti. Aikaa molempiin meni puolisentoista tuntia. Tavoitteena oli ensinnä, että saan esitettyä tärkeimmät ajatukseni dokumenteista ja tutkintosuorituspapereista, sekä pohdittua mahdollisia puutteita, joita ehtisin korjata ennen yhteistä tapaamista. Tämä toteutuikin. Toisena tavoitteena oli, että arvioijat ehtisivät avata omaa näkökulmaansa ja arviointiaan tuossa tapaamisessa. Tiukkaa teki, mutta ehdimme myös arviointipuolta käymään läpi, minkä jälkeen sovimme, että he toimittavat varsinaiset kirjalliset versiot arvioinnistaan minulle, jotta liitän ne tutkintosuorituksiini. Hieman viime hetken pohdintaa ja aprikointia sain kuitenkin mahdutettua vielä mukaan noihin viikkoihin, jos ei muuten, niin ihan silkkaa hermostuneisuuttani dokumentointi kattavuudesta. Läpikäyntitapaamisessa ei kuitenkaan ollut tästä huolta.
Varsinainen tapaamiseen varasimme aikaa kaksi tuntia. Emme totisesti alkaneet käymään läpi kaikkea tekemääni, vaan oppilaitosarvioija kysyi villakoiran ytimestä kysymyksiä, kävimme keskustelua ja miltä oma työntekoni ja johtamiseni oli työnantaja- ja työntekijäarvoijien näkökulmasta vaikuttaneet, minkä jälkeen totesi selkeästi että työtehtäväni kattavat kaiken mistä JET:issä on kyse, työnantaja- ja työntekijäarvioijat vahvistavat sen ja nyt on kyse lähinnä dokumentoinnista ja sen kattavuudesta. Mielenkiintoista olikin, että minulle jäi jälkikäteen täydennettäväksi tutkintosuorituksen suunnitelmaosion ns. palauttamisesta suunnitteluvaiheeseen - olin nimittäin päätynyt viilaamaan sitä loputtomiin ollessani pitkään epävarma sen toteutustavasta. Tätä taustaa vasten kuulostanee loogiselta, että uuden oppilaitosarvioijan selkeä lausahdus "suunnitelma on puutteellinen ja siis suunnitelma, miten ajattelit JET:in suorittaa, toteutuksen dokumentointi on sitten toteutuneen dokumentointia" oli helpottava ja jäsensi dokumenttien perusongelmaa selvästi.
Työstin tutkinnonsuoritusdokumentit mainitulla tavalla ja lähetin ne kuittauksilla eteenpäin oppilaitokseen ja sieltä edelleen tutkintotoimikuntaan. Todistukset vastaanotin huhti-toukokuussa. Asia oli selkeä, olin suorittanut JET:in. Osin helpottava, osin palkitseva tunne liittyi tuohon ajankohtaan.
Kesän ja syksyn aikana en miettinyt JET:iä suuremmin, päinvastoin aloitin pohdinnan "mitä seuraavaksi?" Laadin työhöni rekrytointien parissa liittyvän tutkimussuunnitelman ja hain Helsingin yliopistolle, minne tulin joulukuussa hyväksytyksi. Työstän väitöstä työni ohella ja aikaa tämä tulee viemään. Aiheeseen liittyvästä pohdinnasta tullen avaamaan uuden blogisivun, mutta asia kerrallaan.
Joulukuussa kävin myös keskustelun erään kollegani kanssa, josko lähtisin ohjaamaan hänen JET:iä. Tämähän sopi kuin sanonnasta kuuluisa nenä JET:in suorittaneen päähän. Olemme tavanneet nyt kahdesti ja keskustelu on ollut palkitsevaa sekä itselleni että ymmärtääkseni ohjattavalleni. Erityisen mielenkiintoista on käydä reflektiivisiä keskusteluja ohjattavan johtamisesta, siitä villakoiran ytimestä, mutta tavoitteenani on myös auttaa ohjattavaani välttämään tiettyjä dokumentoinnin sudenkuoppia, eli avata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa JET:in lainalaisuudet, dokumentointitavat. Lisäksi tunnistimme jo, että läpipääsystä ei tule missään tapauksessa murehtia, sillä Järvenpään palvelupäällikkötaso ja hänen työtehtävänsä pitää sisällään JET:iin liittyvät vastuut ja roolit niin selvästi. Kävimme läpi, että kyse on JET:issä kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että johtamistyön tekee suunnitellusti ja tilanteisiin linjakkaasti reagoiden, dokumentoi suunnitelmansa alussa ja myöhemmin dokumentoi toteutuksen. Ohjaajana totesin näkemyksekseni, että JET:in riman kukin asettaa niin korkealle kuin asettaa. Toiset voivat astella matalalla olevan riman yli, jos johtamisessa ei ole erityisiä kehittämisen kohtia. Tällöin kokemus JET:in suorittamisesta ei ole välttämättä kovin ihmeellinen. Toiset nostavat rimaa korkealle, tekevät uudistuksia, stressaavat JET:in suorittamista, mutta viime kädessä kokevat myös saavuttaneensa johtamisessaan tai johtamisajattelussaan uudenlaista työotetta tai näkökulmaa.
Palkitsevaa päästä hyppäämään ohjaajan rooliin. Kyse on kuitenkin keskusteluissa tapahtuvasta kaksisuuntaisesta vuorovaikutuksesta - katson olevani yhtä paljon saavana osapuolena kuin antavana. Katsotaan, jos JET-ohjauspolustani tulen vielä jonkin kirjauksen laatimaan tähän blogiin.
Antoisaa ja hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille blogia aktiviisesti tai satunnaisesti seuranneille! Tavataan Twitterissä - @SakuTihverainen
