Toinen ja kolmas JET-lähipäivä olivat aiheeltaan hyvin potentiaalisia. Leena Leiponen veti päivän henkilökohtaisista johtamistaidoista ja Tapio Waris strategisesta johtamisesta. Nämä päivät lunastivat odotukset ja herättivät ajatuksia.
Leiponen otsikoi päivän teemansa seuraavasti: "Henkilökohtaiset johtajuustaidot I -Itsenjohtaminen, johtajuustaidot ja esimiesroolissa kehittyminen". Sisältö lähti avautumaan varsin konkreettisina ja mielenkiintoisina asiakokonaisuuksina, mutta päivän kokonaisuudesta jäi hieman sekava maku. Saattaa johtua siitä, että asian pariin palataan ensi keväänä.
Pääpointteja Leiposella oli mm. paradigman muutos johtamisessa kohti moninaisien kokonaisuuksien johtamista, työkulttuurin näkyvien ja näkymättömien (=todellisten) tekijöiden suhde, modernin johtamisen laaja muotokirjo käskevästä johtamisesta fasilitoivaan ja ohjaavaan johtajuuteen (paradigman muuttuessa kontrollista kaaoksen hallintaan), ja ammatillisen käyttäytymisen suhde identitettiin, ammattirooliin ja käytännössä toteutuvaan työskentelyyn. Näin päästiin päivän summaukseen, jossa ammatillisen johtamisen kokonaisuus koostuu persoonallisuudesta, ammatillisesta osaamisesta, perustehtävästä, rakenteista ja puitteista ja tietoisesti rakennetusta kulttuurista.
Wariksen strategisen johtamisen päivästä konkreettisimpia seikkoja olivat strategiatyöprosessin tärkeys suhteessa itse paperituotokseen, joka ei itsessään sitouta mitään eikä ketään toimimaan linjassa strategian kanssa, eri tekniikoiden lyhyt pohdinta toimintavuosisuunnitelman, vision laatimisen tai vastaavan tulevaisuusorientoituneen mietinnän suhteen ja omien kuntien strategioiden tarkastelu. Päivän summaukseksi itselleni jäi pitää huolta siitä, että henkilöstö on samassa tietoisuuden veneessä kuin esimiehensä sekä nyky- että tavoitetilan suhteen. Tästä teemasta jatketaan myös keväällä.
Pääajatukset, mitä itselleni näistä kahdesta päivästä heräsi:
-jos en olisi maisteriopintoja johtamisen teemasta jo käynyt, voisin kokea haasteelliseksi jäsentää tätä kokonaisuutta. Toisaalta tämä huoli vaikutti olevan toisarvoinen, siksi innokkaasti ja pohtivasti opiskelijatoverini osallistuivat päivien vuorovaikutteiseen sisältöön.
-mitä syvemmälle teemoissa sukeltaa, sitä enemmän löytää ruodittavaa. Johtaminen on toisaalta hyvin monisyinen ja vaikeasti sormella osoitettava ilmiö, toisaalta taasen hyvinkin yksioikoinen ja yksiselitteinen arjen toimintaa jäsentävä tekijä, joka liittyy olennaisesti työyhteisössä työnantajan vastuuttamaan esimiesrooliin. Mutta jälkimmäistä ajattattelutapaa pohtiessa tulee itselleni mieleen, että ollaan varhaisemmilla, ei-vuorovaikutteisen-johtamisen vesillä...
-strategian luomisen haaste merkityksellisenä ja arjessa mukana olevana tekijänä on varsin suuri. Tuloskorttimallilla päästään kenties parhaimpaan lopputulokseen, koska tällöin saavutetaan strategian arkipäiväistäminen mahdollisimman konkreettisesti.
-oppiminen oppisopimusohjelmassa näyttäytyy edelleen mielenkiintoisena ilmiönä, tässä sukelletaan koko ajan periaatteessa uuden syvemmän tiedon piiriin, toisaalta asia on hyvinkin tuttua arjesta oman työnteon kautta. Kognitiivinen ja metakognitiivinen prosessi tämän asian tiimoilta elää välillä omaa elämäänsä, mutta arjen kiire vaimentaa mahdollisuuksia heittäytyä pohtimaan ja syventämään omaa näkökulmaa. Itse huomaan hairahtuvani hetkittäin henkiselle turistibussikierrokselle pohtimaan oppisopimusohjelman kokonaisuutta ja sen toteutumista sen sijaan, että hyödyntäisin mahdollisimman tehokkaasti näkemäni ja kokemani.
-johtamisen yksi ja tästä ohjelmasta riippumaton haaste on, että suurin osa ihmisistä päätyy esimiesrooliin ilman riittävää koulutusta asiasta. Tällöin oma tulkinta siitä, mitä hyvä esimiestyö on ohjaa toimintaa joko tiedostaen tai varmaan useammin tiedostamatta. Tässä JET-ohjelmassa on mukana esimiehiä, jotka ovat työnantajansa tukemana saaneet mahdollisuuden lähteä syventämään ja jäsentämään omaa arkisen johtamistyön ajattelua. Näiden kahden lähipäivän perusteella uskon vahvasti, että tästä oppisopimusmatkasta tulee hyödyllinen.
